Metataidot – avain kasvuun ja asiantuntijuuteen

Ammattikorkeakoulun englanninkielinen nimi University of Applied Sciences kuvaa osuvasti sen ydintehtävää – tieteellisen tiedon soveltamista käytäntöön. Sen laadukas toteutus mahdollistaa opiskelijoiden ammatillisen osaamisen kehittymisen.

Jotta ammatillisen osaamisen kehittyminen olisi mahdollista, tarvitaan osaamista, joka muuntaa alakohtaisen substanssin käytännön toiminnaksi. Tässä tekstissä kutsumme tätä osaamista metataidoiksi.

Metataidoilla tarkoitamme taitoja, jotka tukevat opiskelijan kykyä soveltaa oppimaansa, ohjata toimintaansa ja kasvaa asiantuntijaksi. Läheisiä käsitteitä ovat esimerkiksi geneeriset taidot, työelämätaidot ja pehmeät taidot. Käytämme kuitenkin käsitettä metataidot, koska se kattaa sekä oppimiseen liittyvät metakognitiiviset valmiudet että laajemmin vuorovaikutus-, itseohjautuvuus- ja kriittisen ajattelun taidot.

Oleellista tässä tekstissä ei kuitenkaan ole sukeltaa käsiteviidakkoon vaan tunnistaa näiden taitojen merkitys opiskelijan henkilökohtaisen kasvun ja asiantuntijaksi kasvamisen kannalta. Lisäksi avaamme käytännön esimerkein valintoja ja mahdollisuuksia, joilla metataitoja voidaan kehittää korkeakoulukontekstissa.

Opetussuunnitelma ohjaa osaamista mutta ei rajoita oppimista

Opetussuunnitelma määrittää keskeisen osaamisen, jota opiskelijalta edellytetään, jotta hän voi suorittaa tutkinnon ja toimia alalla. Usein opetussuunnitelmat kuitenkin kuvaavat osaamistavoitteet lineaarisina ja hierarkkisina oppimispolkuina, vaikka todellisuudessa oppiminen ei etene näin suoraviivaisesti.

Oppimisprosessi voidaan toteuttaa tietopohjaa ja teorioita korostaen, jolloin osaamista mitataan esimerkiksi tenteillä. Tällöin arviointi perustuu yksittäisiin suorituksiin ja sen oletetaan kuvaavan osaamisen tasoa. Tietopohjaa korostava oppimisprosessi voi lisätä opiskelijan ymmärrystä eri ilmiöistä, mutta ilman soveltamista ja käytännön yhteyksiä osaaminen ei kehity syvälliseksi. Liian lineaarinen tulkinta opetussuunnitelmasta kaventaa oppimisen todellista luonnetta.

Opetussuunnitelman dynaaminen tulkinta sisältää ammatillisen kasvun lisäksi opiskelijan henkilökohtaisen kasvun sekä sivistyksen. Huomio ei ole pelkästään suorituksessa vaan opiskelijan potentiaalissa sekä toimintaympäristössä. Dynaaminen tulkinta mahdollistaa osaamistavoitteiden rivien väliin jäävän osaamisen näkyväksi tekemisen sekä osaamisen prosessimaisen kehittämisen. (Mäkinen & Annala 2012.)

Tämä on tärkeää, sillä metataidot eivät kehity yksittäisillä opintojaksoilla vaan monipuolisissa ympäristöissä koko opiskeluajan. Taidot saattavat kuitenkin jäädä opiskelijalta tunnistamatta. Siksi niiden kehittämistä tulee ohjata sekä mahdollistaa niissä kehittymisen reflektointi osana opiskelijan yksilöllistä kasvua.

Metataitojen ohjausprosessi liikunta-alan asiantuntijuuden tukena

Haaga-Helian uudessa opetussuunnitelmassa tutkinto-opiskelijoille on määritelty sekä yhteiset että alakohtaiset avain- ja asiantuntijaosaamiset. Liikunnanohjaajatutkinnossa alakohtaisen asiantuntijaosaamisen yhdeksi painopisteeksi on nostettu opiskelijan henkilökohtaisen ja ammatillisen kasvun ohjaus koko oppimispolulla. Tätä varten on Liikunta-alan asiantuntijaksi kasvaminen -opintojakso, joka tukee opiskelijan henkilökohtaista ja ammatillista kehitystä tutkinnon eri vaiheissa.

Samantyyppisiä identiteettiä ja reflektiota vahvistavia prosesseja on myös muilla aloilla, esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun YAMK-koulutuksissa, joissa omaelämäkerralliset menetelmät ja digitaalinen tarinankerronta ovat tukeneet opiskelijoiden itseymmärrystä ja ammatti-identiteetin rakentumista (Juppi & Tanskanen 2020).

Metataitojen ohjausprosessi valikoitui liikunnanohjaajatutkinnossa yhteisen kehittämisen painopisteeksi, kun havaittiin, että metataidot jäävät helposti piiloon yksittäisillä opintojaksoilla. Voisi ajatella, että nämä taidot kehittyvät muiden osaamisten rinnalla, mutta todellisuudessa geneeriset ja metakognitiiviset taidot eivät kehity itsestään, vaan niitä on ohjattava tietoisesti ja johdonmukaisesti (Tynjälä ym. 2016).

Yhdessä kehittäen

Metataitojen kehittämistyöstä rakentui Vierumäen kampuksella kolmen lukuvuoden systemaattinen prosessi (Kuva 1), joka johti selkeisiin valintoihin, konkreettisiin työkaluihin ja viiden lukukauden mittaiseen Liikunta-alan asiantuntijaksi kasvaminen -opintojaksoon. Lähtökohtana oli ymmärrys, että metataidot eivät kehity irrallaan substanssiosaamisesta, vaan niiden tulee kietoutua osaksi kaikkea opetusta ja opiskelijan ohjausta.

Kuva 1. Opintojakson kehittämistyön prosessi lukuvuosina 2022–2025.

Ensimmäisenä vuotena (2022–2023) rakennettiin yhteistä ymmärrystä siitä, mitä metataidot ovat ja mitkä niistä ovat liikunnanohjaajatutkinnon kannalta keskeisiä (kuva 1). Aiemmin tunnistetuista 18 metataitojen ilmenemismuodosta tiivistettiin neljä kokonaisuutta:

• vuorovaikutus-, yhteistyö- ja tunnetaidot
• oppimaan oppimisen taidot
• itsetuntemus ja itsensä johtaminen
• tiedon hankinta, käsittely, prosessointi ja kriittinen ajattelu

Nämä kokonaisuudet kuvaavat niitä sovellusalueita, joissa metataitojen harjoittaminen on koulutuksen kannalta keskeistä. Samalla visualisoitiin ajatus oppimisesta koko tutkinnon ajalle. (Alla yksinkertaistettu kuva metataitojen osa-alueista. Ks. alkuperäinen kuva.)

Kuva 2. Liikunnanohjaajatutkinnon valitut metataitojen osa-alueet osana opiskelijan ohjausta.

Toisena vuotena (2023–2024) vahvistettiin yhteistä pedagogista kieltä ja kehitettiin Liikunta-alan asiantuntijaksi kasvaminen –opintojaksoa (Kuva 1). Samalla työstettiin sitä, miten metataitojen kehittyminen voitaisiin yhdistää eri opintojaksoihin ja linjattiin painopisteitä eri metataidoille opintojaksokohtaisesti.

Kolmantena vuotena (2024–2025) työ konkretisoitui visuaalisiksi prosessikuvauksiksi ja Thinglink-työkaluiksi (Kuva 1). Opiskelijoille rakennettu versio kokoaa yhteen metataitojen kehittämisen polun tukien opiskelijan reflektointia, kun taas opettajien versio tarjoaa lisäksi ohjauksen prosessikuvauksia ja linkkejä yhteisiin materiaaleihin

Liikunta-alan asiantuntijaksi kasvaminen

Viiden opintopisteen opintojakso ajoittuu viidelle lukukaudelle (á 1 op) ja sisältää toiminnallisia työpajoja kunkin metataidon ympärillä. Opiskelijoilla on mahdollisuus reflektoida kehittymistään ja asettaa itselleen tavoitteita, mikä tukee sekä henkilökohtaista että ammatillista kasvua.

Teemallisesti opintojakso on jaettu

• ensimmäisen vuoden orientaatioon ja opiskeluun kiinnittymiseen,
• toisen vuoden ammatillisen kasvuun sekä
• kolmannen vuoden ammattitaidon syventämiseen ja uraohjaukseen (Kuva 3).

Opintojakson työpajat ja reflektiotehtävät rakentuvat vahvasti yhteisöllisille ja vuorovaikutuksellisille käytännöille. Valitut pedagogiset ratkaisut, tukevat geneeristen taitojen, kuten ongelmanratkaisun, päätöksenteon ja itsesäätelyn oppimista. Sen sijaan perinteinen yksintyöskentely tai luennointiin perustuva opetus on jopa negatiivisesti yhteydessä näiden taitojen oppimiseen. (Virtanen & Tynjälä 2019.)

Opintojaksolla seurataan myös opiskelijoiden käsitystä omista metataidoistaan sekä asioista, jotka tukevat tai haastavat metataitojen kehittymistä. Erityistä huomiota kiinnitetään psykologisesti turvalliseen oppimisilmapiiriin, joka tukee geneeristen taitojen, kuten vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen, kehittymistä (Virtanen ym. 2022).

Kuva 3. Liikunta-alan asiantuntijaksi kasvu ja kehittyminen -opintojakson workshopien teemat.

Metataitojen ohjaus ja tukeminen opetuksessa

Liikunnanohjaajatutkinnon avain- ja asiantuntijaosaamisen kokonaisuuksiin määriteltiin yhteisesti metataitopainotukset. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muilla metataidoilla ei olisi sijaa opintojaksoilla – päinvastoin, niitä harjoitellaan osana kaikkea opiskelua.

Painotusten tarkoitus on tehdä valituista metataidoista näkyvämpiä ja johdonmukaisempia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että opettajat nostavat kullakin opintojaksolla tietoisesti esiin sovitun painopisteen ja liittävät sen osaksi oppimistehtäviä ja keskusteluja.

Erityisesti reflektiotehtävissä opiskelijat peilaavat paitsi käsiteltävää teemaa myös omaa kehittymistään kyseisen metataidon osalta. Opettajien tueksi laaditussa Thinglink-työkalussa on valmiita apukysymyksiä, joita voi hyödyntää ohjauksen ja reflektiokeskustelujen tukena.

Lisäksi metataitojen kehitys on jäsennetty etenemispoluksi, joka tekee näkyväksi, millaisella tasolla valittujen taitojen odotetaan olevan opintojen eri vaiheissa. Polku toimii työkaluna sekä opettajille että opiskelijoille; se auttaa hahmottamaan taitojen syvenemistä ja ohjaa reflektoimaan omaa osaamisen tasoa suhteessa tavoitteisiin. Taulukkoon 1 on koottu metataitojen eteneminen opintojen edetessä.

Taulukko 1. Eri metataitojen kehittyminen opintojen aikana.

Vaikuttavuuden arviointi

Jotta metataitojen ohjausprosessin vaikuttavuutta voitaisiin arvioida, laadittiin Liikunta-alan asiantuntijaksi kasvu ja kehittyminen -opintojakson yhteyteen kyselytutkimus. Ensimmäinen pilottikysely toteutettiin ensimmäisen opiskeluvuoden lopulla ylioppilaspohjaisille opiskelijoille (n=35). Kysely sisälsi sekä Likert-asteikollisia väittämiä että avoimia kysymyksiä neljästä metataitokokonaisuudesta:

• vuorovaikutus-, tunne- ja yhteistyötaidot
• oppimaan oppimisen taidot
• itsetuntemus ja itsensä johtaminen
• tiedonhankinta, käsittely, prosessointi ja kriittinen ajattelu.

Avoimet kysymykset muotoiltiin lauseenaloituksina:

• Metataitojeni kehittymistä on auttanut…
• Metataitojeni kehittymistä on estänyt…
• Jotta metataitoni voisivat kehittyä paremmaksi, toivoisin lisää…

Opiskelijat kokivat metataitojensa kehittyneen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana keskimäärin melko hyvin (Kuva 4). Itsetuntemuksen ja itsensä johtamisen taitojen todettiin kehittyneen eniten, mikä viittaa siihen, että opintojen alkuvaihe tarjoaa runsaasti tilaisuuksia pysähtyä pohtimaan omaa toimintaa ja tavoitteita. Myös vuorovaikutus-, yhteistyö- ja tunnetaitojen arvioitiin vahvistuneen.

Oppimaan oppimisen taitojen arvioitiin kehittyneen jonkin verran, hieman muita osa-alueita vähemmän. Tämä voi kertoa siitä, että opiskelijoiden oppimisstrategiat ja opiskelutaidot vaativat vielä tietoista harjoittelua ja ohjausta ensimmäisen vuoden jälkeenkin.

Tiedonhankinnan, prosessoinnin ja kriittisen ajattelun kohdalla keskiarvo oli samaa tasoa kuin vuorovaikutustaidoissa mutta hajonta hieman suurempaa. Tämä kertoo, että osa opiskelijoista on jo löytänyt toimivia tapoja käsitellä ja arvioida tietoa, kun taas toisilla taitojen kehittäminen on vielä alussa.

Kokonaisuutena tulokset osoittavat, että kaikki neljä metataitokokonaisuutta ovat lähteneet kehittymään myönteisesti jo ensimmäisen vuoden aikana. Eroja näkyy kuitenkin siinä, missä määrin opiskelijat kokevat edistyneensä: itsetuntemuksen ja vuorovaikutuksen alueilla vahvemmin, oppimaan oppimisen taidoissa hieman varovaisemmin. Tämä korostaa tarvetta jatkaa metataitojen tukemista monipuolisesti koko tutkinnon ajan.

Kuva 4. Opiskelijoiden itsearvio metataitojen kehittymisestä ensimmäisen opiskeluvuoden aikana (asteikko 1 = ei lainkaan, 5 = erittäin paljon).

Opiskelijoilta tiedusteltiin myös, mikä edistää metataitojen kehittymistä. Useimmin mainittiin monipuoliset oppimisympäristöt ja -menetelmät, erityisesti ryhmätyöskentely. Myös reflektio ja kriittiseen ajatteluun kannustaminen tulivat selvästi esiin. Näiden kautta metataidot kytkeytyivät vahvasti yhteisölliseen oppimiseen sekä työelämälähtöisiin oppimiskokemuksiin (Kuva 5).

Kuva 5. Sanapilvi metataitojen kehittymistä edistävistä asioista (n=18).

Toisaalta opiskelijat kokivat, että esimerkiksi itsetuntemukseen, omaan toimintaan ja elämänhallintaan liittyvät asiat vaikeuttivat heidän metataitojensa kehittymistä (kuva 6). Nämä havainnot muistuttavat, että ainakin opintojen alkuvaiheessa on pohdittava, miten opiskelijoiden pystyvyyden tunnetta voidaan lisätä, miten reflektointitaitoja voidaan tukea ja kuinka luodaan sellainen oppimisympäristö, jossa psykologinen turvallisuus avaa mahdollisuuden tuoda esiin omat epävarmuutensa.

Kuva 6. Metataitojen kehittymistä hidastavia tai estäviä tekijöitä (n=10)

Opiskelijat toivoivat monipuolisempia menetelmiä sekä enemmän käytännön harjoituksia ja reflektointimahdollisuuksia. Moni toivoi myös enemmän palautetta vertaisilta ja opettajilta (Kuva 7). Jatkuva reflektio ja palautteen saaminen ovatkin tärkeitä metataitojen kehittämisessä (esim. Tynjälä 2008; Tynjälä ym. 2016; Hattie & Timperley 2007).

Kuva 7. Asioita, joita opiskelijat (n=9) toivovat lisää (tähdellä merkityt nousivat esille useammassa vastauksessa).

Kokonaisuutena tulokset tukevat käsitystä, että metataidot eivät kehity yksin substanssiopintojen sivutuotteena, vaan niiden vahvistaminen edellyttää tietoista ohjausta, aikaa reflektoida sekä yhteisöllisiä oppimiskäytäntöjä. Tätä havaintoa tukee esimerkiksi integratiivisen pedagogiikan malli, jossa korostetaan tiedon, käytännön ja itsesäätelytaitojen yhteen kietoutumista asiantuntijuuden kasvussa (Tynjälä ym. 2016).

Ajatuksia tulevaan

Metataitojen ohjausprosessin kehittäminen on ollut pitkäjänteistä työtä, jonka käytännön vaikutuksia opettajien arkeen emme näe vielä kattavasti. Jatkossa onkin tärkeää selvittää, miten opettajat ottavat metataitojen painotukset osaksi opetustaan ja millaisia käytännön ratkaisuja he kehittävät niiden tukemiseksi. Vasta opettajien kokemusten kautta voidaan arvioida, juurtuvatko metataidot aidosti osaksi pedagogista kulttuuria. Huomioitavaa on, että tällainen kulttuuri ei synny itsestään vaan vaatii sekä pedagogista johtamista että yhteistä tulkintaa opetussuunnitelmasta kokonaisuutena.

Pilottitutkimuksen tuloksista ja käytännön kokemuksen kautta nousee esiin myös opiskelijoiden lähtökohtien moninaisuus. Ensimmäisen vuoden opiskelijoilla on hyvin erilaisia itsearviointitaitoja: osa osaa jäsentää oppimistaan ja tunnistaa vahvuuksiaan, kun taas toisille oman kehittymisen sanoittaminen on uutta ja haastavaa. Tämä näkyy tulosten hajonnassa ja muistuttaa, että reflektiotaitojen harjoittelu on itsessään tärkeä osa metataitojen kehittymistä.

Tuloksilla on yhtymäkohtia aiempaan tutkimukseen. Tynjälän ja kumppaneiden (2016) sekä Tuonosen ja kumppaneiden (2022) mukaan metataidot kehittyvät parhaiten silloin, kun niitä harjoitellaan toistuvasti eri oppimistilanteissa ja reflektoidaan ohjatusti. Myös Hattie ja Timperley (2007) korostavat palautteen merkitystä oppimisen edistäjänä – ja juuri tätä opiskelijat toivoivat lisää.

Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että geneeriset taidot ja metataidot, esimerkiksi itseohjautuvuus, ajanhallinta, sinnikkyys, itsesäätely ja yhteistyötaidot, vaikuttavat vahvasti opiskelijoiden menestymiseen ja valmistumiseen (Muthukrishnan ym. 2022; Stelnicki ym. 2015). Näiden rinnalla opiskelijoiden hyvinvointi, yhteenkuuluvuuden tunne ja institutionaalinen tuki – esimerkiksi mentorointi ja ohjaus – ovat osoittautuneet ratkaiseviksi.

Tannerin (2012) mukaan metakognitiiviset taidot, esimerkiksikyky suunnitella, seurata ja arvioida omaa oppimista, eivät kehity itsestään, vaan niiden vahvistaminen edellyttää tietoista pedagogista työtä. Korhosen ja Toomin (2017) mukaan opiskelijoiden opintoihin kiinnittyminen rakentuu sekä yksilöllisistä tekijöistä – kuten akateemisista taidoista ja opinnoille annetusta merkityksestä – että yhteisöllisistä käytännöistä ja osallistumisesta.

Liikunnanohjaajatutkinnon metataitoprosessi vastaa juuri näihin tarpeisiin: se tukee opiskelijoiden reflektiotaitoja, oppimaan oppimista ja itsensä johtamista ja samalla vahvistaa yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta. Näin metataidot muodostuvat paitsi työelämässä tarvittaviksi valmiuksiksi myös keskeiseksi perustaksi opiskelijoiden hyvinvoinnille, oppimiselle ja valmistumiselle.

Metataidot muodostuvat paitsi työelämässä tarvittaviksi valmiuksiksi myös keskeiseksi perustaksi opiskelijoiden hyvinvoinnille, oppimiselle ja valmistumiselle.

Myönteinen oppimisilmapiiri ja psykologinen turvallisuus eivät yksin takaa oppimista, mutta ne luovat välttämättömän pohjan, jonka varaan metataidot voivat rakentua (Virtanen ym. 2022). Siksi metataitojen ohjausprosessissa on yhtä tärkeää vahvistaa oppimisympäristön laatua kuin sisältöjä ja menetelmiä.

Ensimmäiset tulokset antavat rohkaisevan kuvan siitä, että metataitojen kehittämiselle rakennettu prosessi toimii. Jatkossa keskeistä on vahvistaa opettajien kokemuksia käytännön soveltamisesta, tukea opiskelijoiden erilaisia lähtökohtia ja syventää ymmärrystä siitä, miten metataidot kytkeytyvät opintomenestykseen ja työelämävalmiuksiin.

Kun metataidot tuodaan osaksi kaikkia opintoja, opiskelijoiden arjesta muodostuu ympäristö kasvulle ja oppimiselle. Tämä lähestymistapa tukee opiskelijan hyvinvointia, vahvistaa opintoihin kiinnittymistä ja luo perustaa tulevaisuuden työelämässä menestymiselle.

Liikunnanohjaajatutkinnolla kehitetty malli on esimerkki siitä, miten vastaavanlainen kokonaisuus voidaan rakentaa myös muilla koulutusaloilla, joissa etsitään keinoja yhdistää substanssiosaaminen ja tulevaisuuden työelämätaidot. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia, miten yksilöllinen eteneminen eri lähtötasot huomioiden toteutuu. Lisäksi olisi hyvä rakentaa myös monimuotototeutusten tarpeisiin räätälöity prosessi, joka tukisi opiskelijan henkilökohtaista ja ammatillista kasvua päiväopetusta itseohjautuvammassa koulutusmuodossa.

Lähteet

Hattie, J. & Timperley, H. 2007. The power of feedback. Review of educational research, 77, 1, s. 81–112.

Juppi, P. & Tanskanen, I. 29.4. 2019. Ammatillinen elämänkerta ja digitaalinen tarinankerronta pedagogisina välineinä. Talk-verkkolehti, Taide 2019. Viitattu 31.10.2025.

Korhonen, V. & Toom, A. 2017. Opintoihin kiinnittymisen ja hyvinvoinnin yhteyksien tunnistaminen sekä pedagogisen hyvinvoinnin tukeminen korkeakoulun opetusyhteisössä. Teoksessa Korhonen, V., Annala, J. & Kulju, P. (toim.). Kehittämisen palat yhteisöjen salat. Näkökulmia koulutukseen ja kasvatukseen, s. 131–154.

Muthukrishnan, P., Sidhu, G. K., Teoh, S. H., Narayanan, G. & Chan, Y. F. 2022. Key factors influencing graduation on time among postgraduate students: A PLS-SEM approach. Asian Journal of University Education (AJUE), 18, 1, s. 51-64.

Mäkinen, M. & Annala, J. 2012. Osaamisperustaisen opetussuunnitelman kahdet kasvot. Osallistava korkeakoulutus, s. 127–151.

Stelnicki, A. M., Nordstokke, D. W. & Saklofske, D. H. 2015. Who is the successful university student? An analysis of personal resources. Canadian Journal of Higher Education, 45, 2, s. 214–228.

Tanner, K. D. 2012. Promoting student metacognition. CBE—Life Sciences Education, 11, 2, s. 113–120.

Tuononen, T., Hyytinen, H., Kleemola, K., Hailikari, T., Männikkö, I. & Toom, A. 2022. Systematic review of learning generic skills in higher education-enhancing and impeding factors. Teoksessa Frontiers in education, s. 328. Frontiers.

Tynjälä, P., Virtanen, A., Klemola, U., Kostiainen, E. & Rasku-Puttonen, H. 2016. Developing social competence and other generic skills in teacher education: applying the model of integrative pedagogy. European Journal of Teacher Education, 39, 3, 368–387.

Virtanen, A., Lauritsalo, K., Mäkinen, T., Hurskainen, H. & Tynjälä, P. 2022. The role of positive atmosphere on learning generic skills in higher education – Experiences of physicaleducation students. Frontiers in Education 7:886139.

Virtanen, A. & Tynjälä, P. 2019. Factors explaining the learning of generic skills: a study of university student’s experiences. Teaching in Higher Education, 24, 7, s. 880–894.