Liikepedagogiikka – oppimisen uudelleen ajattelua korkeakoulussa 

Korkeakouluopiskelija istuu päivässä keskimäärin yli kymmenen tuntia. Vaikka tutkimus korostaa aktiivisen, vuorovaikutteisen ja kokemuksellisen oppimisen merkitystä, korkeakoulujen opetuskulttuuri painottuu edelleen istumiseen ja staattiseen tiedonsiirtoon. Opettajankouluttajina kysymme, miten liikepedagogiikka voisi purkaa tätä ristiriitaa, tukea opiskelijaa kokonaisvaltaisena oppijana ja edistää erinomaisia oppimiskokemuksia. Artikkelissa tarkastelemme, millä tavoin liikkeen pedagoginen hyödyntäminen voi syventää oppimisprosessia ja parantaa oppimiskokemusten laatua korkeakouluissa.

Liikepedagogiikan ydin on oppimisen ensisijaisuus  

Liike oppimisprosessissa on perusteltua silloin, kun se parantaa todennäköisyyttä saavuttaa oppimistavoite. Tuoreet meta-analyysit osoittavat, että kehollinen oppiminen edistää opiskelijoiden oppimistuloksia. Esimerkiksi Liu ja kumppanit (2025) raportoivat, että kehollinen oppiminen tuottaa kohtalaisen positiivisen vaikutuksen oppimiseen, riippumatta oppiaineesta tai opiskelijaryhmästä.    

Kognitiiviset prosessit eivät toimi irrallaan kehollisista ja fysiologisista tekijöistä. Opiskelijan vireystila, tarkkaavuuden säätely ja kuormituksen hallinta vaikuttavat suoraan siihen, miten informaatiota käsitellään ja jäsennetään. Lisäksi oppiminen on ajallinen prosessi, jossa rytmi tukee muistijälkien rakentumista ja ajattelun syvenemistä.  Mikäli opetustilanne rakentuu yksinomaan staattiseksi ja tasavireiseksi, oppimisen edellytykset kaventuvat, vaikka sisältö olisi pedagogisesti perusteltu.  

Liikepedagogiikka pyrkii vastaamaan tähän huomioimalla oppimistilanteen kokonaisvaltaisen dynamiikan. Liikepedagogiikan ydinajatus on, että oppiminen ei ole vain kognitiivinen prosessi, vaan kokonaisvaltainen tapahtuma, jossa keho, mieli, havainnot ja ympäristö kietoutuvat yhteen. Liikepedagogiikan kansainvälisesti käytössä oleva termi movement-centred pedagogy (MCP) kuvaa osuvasti pedagogista lähestymistapaa, jossa liike on jatkuvasti läsnä oleva ja keskeinen osa oppimisprosessia (Mandelid, 2026; Chalkley ym. 2023). Pedagogisilla valinnoilla voidaan konkreettisesti säädellä vireyttä, jäsentää työskentelyn rytmiä ja tukea opiskelijan mahdollisuutta osallistua aktiivisesti tiedon rakentamiseen. Näin liike ei ole tauko oppimisesta, vaan osa oppimisen kognitiivista ja sosiaalista infrastruktuuria. 

Liikepedagogiikka ei kysy, miten saisimme opiskelijat liikkumaan enemmän, vaan miten ymmärrämme oppimisen itsessään kehollisena, tilallisena ja kokemuksellisena prosessina. Tämä suuntaa väistämättä huomion pedagogisten lähtökohtien tarkasteluun: Millaiselle pedagogiselle ajattelulle ja toiminnalle opetus rakentuu ja miten se joko mahdollistaa tai rajoittaa liikkeen potentiaalia oppimiselle?  

Liikepedagogiikka on oppimisen uudelleen ajattelua 

Oppimisteoreettinen tarkastelu ottaa kantaa siihen, mitä ajattelemme ihmisestä, tiedosta, oppimisesta ja näiden välisistä suhteista, ja ohjaa siten pedagogiikkaa.  Opettajankouluttajina havainnoimme vielä varsin opettajalähtöisiä pedagogisia valintoja siitä huolimatta, että oppimisen perinteinen painotus puhtaasti kognitiiviseen työskentelyyn ei vastaa nykyistä ymmärrystä ihmisestä kokonaisvaltaisena toimijana (Bailey ym. 2026).  

Liikepedagogiikka käyttöteoriana, eli opettajan pedagogisten valintojen perustelijana voisi tarkoittaa seuraavia periaatteita: 

Liikkeen rooli määrittyy oppimistavoitteista käsin. Liikkeen pedagoginen merkitys määrittyy suhteessa oppimistavoitteisiin. Se voi toimia välineenä ymmärryksen syventämisessä, ajattelun jäsentämisessä ja vuorovaikutuksen rakentamisessa, mutta joissakin konteksteissa se on myös itsessään oppimisen kohde. Opettajan tehtävänä on arvioida, millainen rooli liikkeellä kulloinkin on ja miten se palvelee tavoitteiden saavuttamista. Näin liikepedagogiikka ei muutu aktivoinniksi aktivoinnin vuoksi, vaan säilyy tarkoituksenmukaisena ja pedagogisesti perusteltuna osana opetusta. 

Oppija on kehollinen, kognitiivinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Oppiminen ei tapahdu vain aivoissa, vaan kehon, mielen, tilan ja vuorovaikutuksen synteesissä. Opettajan pedagoginen ajattelu huomioi vireystilan, kuormituksen, tilan käytön ja osallistumisen mahdollisuudet osana oppimisprosessia, ei vain irrallisina hyvinvointitekijöinä. 

Oppiminen tarvitsee vaihtelua, liikettä ja ajallista jäsentymistä. Pedagoginen toiminta ei ole tasavireistä tiedon siirtämistä, vaan aktiivisuuden ja vastaanottamisen vuorottelua. Opettaja säätelee opetuksen rytmiä: milloin keskustellaan, milloin kokeillaan, milloin syvennetään, milloin reflektoidaan. Liike on yksi keino rakentaa tätä oppimisen rytmillistä dynamiikkaa. 

Oppiminen edellyttää osallistumista ja vaikutusmahdollisuutta. Liikepedagogiikka tukee opiskelijan aktiivista roolia tiedon rakentajana. Kehollinen osallistuminen voi madaltaa kynnystä tuoda ajatuksia esiin, lisätä osallisuuden kokemusta ja yhdenvertaista vuorovaikutusta. Opettaja ei ole vain sisällön välittäjä, vaan oppimisprosessin fasilitoija. 

Liikepedagogiikka on reflektiivistä pedagogiikkaa. Opettaja tarkastelee säännöllisesti omaa ajatteluaan oppimisesta ja päivittää pedagogisia ratkaisujaan. Kysymys ei ole siitä, pitäisikö liikkua enemmän, vaan siitä, millaiset pedagogiset ratkaisut parhaiten tukevat oppimista tässä kontekstissa, näiden opiskelijoiden kanssa ja kohti asetettuja tavoitteita.  

Nämä periaatteet tarjoavat suunnan, mutta pedagoginen muutos konkretisoituu vasta käytännön ratkaisuissa. Korkeakoulun pedagogisessa arjessa opettajan kehittämistyötä tukemaan tarvitaan selkeitä rakenteita ja työvälineitä. Seuraavaksi kuvaamme, miten opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa hankkeessa kehitetty PedaMove -malli on kehystänyt liikepedagogiikan pilotointia ammatillisessa opettajankoulutuksessa.  

Sovelluksia PedaMove-mallin avulla 

Haaga-Helian ammatillisessa opettajakoulutuksessa aloittaa vuosittain noin 340 opettajaopiskelijaa eri aloilta ja vaihtelevista opetustehtävistä. Opettajankouluttajilla on vuosittain pedagogisia kehittämispainopisteitä, jotka mahdollistavat kokeiluja, tutkimuksellista työotetta ja yhteistä reflektiota. Tässä pilotoinnissa tavoitteena on ollut tuottaa kokemuksellista näyttöä siitä, miten liikepedagogiikka voi vahvistaa opettajaopiskelijoiden pedagogisen osaamisen kehittymistä. 

Pilotoinnissa olemme soveltaneet 3AMK liikuttaa -hankkeessa kehitettyä PedaMove-mallia, joka auttaa tekemään liikkeeseen liittyvistä pedagogisista valinnoista tietoisia ja tavoitteellisia. Mallia on hyödynnetty sekä opettajankoulutuksen lähitoteutuksessa että verkkopainotteisessa toteutuksessa. PedaMove jäsentää liikepedagogiikkaa neljäksi toisiaan tukevaksi askeleeksi: motivoi, organisoi, vahvista ja toimi esimerkkinä. Mallin lähtökohtana on liikkeen tietoinen kytkeminen oppimisprosessiin ja osaamistavoitteisiin. 

M – Motivoi 

Ensimmäisellä askeleella opettaja sanoittaa ja perustelee liikkeen osaksi oppimisprosessia. Liikkeen salliminen ja siihen kehottaminen luo perustan opiskelijoiden toimijuudelle ja rohkaisee heitä säätelemään omaa vireystilaansa. Myös etäopetuksessa opiskelijoita voidaan motivoida liikkeeseen rytmittämällä työskentelyä ja tekemällä näkyväksi, milloin edellytetään läsnäoloa ruudulla ja milloin oppiminen voi tapahtua omaan tahtiin liikkuen. Keskeistä on, että liike ymmärretään pedagogisena ratkaisuna, ei taukoviihteenä. 

Sillä on todellakin väliä, miten opitaan ja opiskellaan. Liike ja siihen kannustaminen oppimisessa on ollut herättävää. On ollut myös kiva, kun taukomerkit näkyvät aineistoissa. Ne muistuttavat ja kannustavat pitämään itsestä ja oppimisestaan huolta.

Opettajaopiskelija 1

Opiskelijapalaute osoittaa, että liikkeen eksplisiittinen sanoittaminen muuttaa oppimisen kokemusta ja tekee pedagogisesta rytmistä näkyvän. 

O – Organisoi 

Organisointi suuntaa huomion siihen, että liike ei ole spontaania, vaan pedagogisesti muotoiltua. Se tarkoittaa tilan, rytmin, oppimisaktiviteettien ja vuorovaikutuksen jäsentämistä siten, että jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus aktiiviseen rooliin. Yksinkertaisimmillaan tämä voi näkyä taukodioina, jotka antavat tilaa liikehtimiselle, mutta myös tilan tietoisena järjestelynä: seisomapöydät, liikkumista mahdollistavat välineet sekä käsien tuntoaistimuksia tukevat materiaalit ovat tarjolla kaikille ilman yksilöiden erillistä osoittamista. 

Oppimista voidaan reflektoida esimerkiksi sijoittumalla jana-asetelmaan tai muodostamalla ryhmiä tilallisin menetelmin, joissa vuorovaikutusta tarkastellaan suhteessa tilan eri kohtiin. Tällaiset ratkaisut vahvistavat osallistumisen ja yhdenvertaisuuden kokemusta. 

Kyllä mulle on ollut tosi tärkeää se, että mun erityistarpeita ei ole korostettu vaan ihan kaikkia tuettiin liikkumaan tilassa.

Opettajaopiskelija 2

Etätoteutuksessa organisointi näkyy opiskelijan valmistautumisena työskentelemään myös seisten sekä oppimisaktiviteettien variointina siten, että pienryhmät voivat liikkua, dokumentoida työskentelyään ja jakaa kokemuksiaan monimuotoisesti. Työskentelyn rytmittäminen ja käsitteiden tilallinen jäsentäminen syventävät tietokokemusta, kun taas vuorovaikutukseen rakentuva liike vahvistaa sosiaalista kokemusta. Samalla oppimisympäristön käytettävyys – fyysinen tai digitaalinen – vaikuttaa siihen, tukeeko rakenne oppimista vai kuormittaako se sitä. Organisointi on siten oppimiskokemuksen pedagogista muotoilua. 

Liike on ollut osana opettajankoulutusta monella tavalla. Meillä on esimerkiksi opetusosuuksia, joissa tulee olla ulkona kävelemässä. Olen oppinut suunnittelemaan opetukseni rytmiä ja oman opetukseni vaikuttavuutta.

Opettajaopiskelija 3

V – Vahvista 

V-askelmalla oppimista vahvistetaan tekemällä aktiivisuus näkyväksi, antamalla kannustavaa palautetta ja sanoittamalla onnistumisia. Opettajankoulutuksessa erityisesti opetusharjoittelu tarjoaa mahdollisuuden tarkastella, miten opettajaopiskelija perustelee pedagogisesti opetustilanteen rytmivalinnat, tauot ja toiminnalliset ratkaisut. Liikepedagogisia valintoja on kokeiltu ja arvioitu myös kollegaopiskelijoille toteutetuissa pedagogisissa hetkissä. Näin liikkeestä tulee osa tietoista pedagogista keskustelua eikä pelkkä henkilökohtainen kokeilu. 

E – Esimerkki 

Mallin läpäisee opettajan oma esimerkki. Opettajankouluttajina oma toimintamme on jatkuvasti yhteisen oppimisen kohteena. Mitä johdonmukaisemmin rakennamme pedagogista käyttöteoriaamme liikepedagogiikan periaatteille, sitä näkyvämmäksi niiden merkitys oppimiselle tulee myös opiskelijoille. Näin liike ei jää irralliseksi elementiksi, vaan konkretisoi pedagogista ajattelua käytännön ratkaisuiksi. 

En olisi voinut kuvitella, että liike näkyy näin vahvasti opettajankoulutuksessa. Välillä pitää ihan miettiä, miten pukeutuu lähipäiviin.

Opettajaopiskelija 4

Pilotointi osoittaa, että liikepedagogiikka ei ole yksittäinen menetelmä, vaan pedagogisen ajattelun ja toiminnan systemaattinen jäsentäjä. PedaMove-malli on tarjonnut rakenteen, jonka avulla liikkeeseen liittyvät ratkaisut voidaan suunnitella, perustella ja arvioida osana opettajan ammatillista osaamista. 

Kohti liikkuvaa korkeakoulua 

Korkeakouluopetusta pitää tutkia ja kehittää uteliaasti suhteessa muuttuvaan yhteiskuntaan.  Työelämän muutos, pedagogiset uudistukset ja opiskelijoiden hyvinvoinnin heikentyminen haastavat perinteisiä opetusmenetelmiä tilanteessa, jossa opiskelijat viettävät suuren osan päivästään ruutujen ja pöytien ääressä ja opetus nähdään yhä usein staattisena tiedonsiirtona. Samalla korkeakoulujen opetuskulttuuri on poikkeuksellisen otollinen uudistumiselle: hallitusohjelman Suomi liikkeelle -toimenpiteet ja myös tulevat KARVI-auditoinnit korostavat hyvinvointia, osallistavia oppimismuotoja ja aktiivisen arjen rakenteita.  

Liikepedagogiikka tarjoaa korkeakouluille tutkimusperustaisen ja käytännöllisen tavan vastata sekä opetuksen että hyvinvoinnin haasteisiin. Se ei edellytä suuria rakenteellisia muutoksia. Ensimmäiset askeleet voivat olla pieniä: seisomista, kävelyä, tilan uudelleenajattelua, taukojen jäsentämistä ja liikkeen sanoittamista osaksi oppimisprosessia. Kysymys ei ole siitä, lisätäänkö opetukseen liikettä, vaan siitä, uskallammeko päivittää käsityksemme oppimisesta ja rakentaa opetuskulttuuria, joka tukee opiskelijaa kokonaisvaltaisena toimijana ja mahdollistaa erinomaiset oppimiskokemukset myös tulevaisuuden korkeakoulussa. Korkeakoulujen seuraava pedagoginen askel on jo liikkeessä – kirjaimellisesti. 

Teksti on tuotettu AMK Liikuttaa -hankkeessa, joka kehittää korkeakoulukulttuuria liikkeen keinoin tukemaan oppimista, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.

Hanke linkittyy Suomi Liikkeelle -kokonaisuuteen, jossa tavoitteena on kääntää liikkuminen kasvuun jokaisessa ikäryhmässä. Hanke tekee yhteistyötä Liikkuvat-kokonaisuuden Liikkuva opiskelu -toimintojen kanssa. Hanke on saanut avustusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Sen toimikausi on 08/2025–07/2026.