Välittämisen kulttuuri ohjaa Porvoossa

Erinomainen oppimiskokemus rakentuu tiedon ja taitojen lisäksi ennen kaikkea tavasta, jolla ihmiset kohdataan ja kulttuuria yhdessä rakennetaan. Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Porvoon kampuksella välittämisen kulttuuri luo perustan koko kampuksen toiminnalle. Jokainen opiskelija kohdataan omana itsenään, niin oppijana kuin korkeakouluyhteisön jäsenenä. Kun korkeakoulun aito välittäminen ja toisten huomioiminen juurtuvat arkeen, kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin.

Välittäminen, ketteryys, yhteisöllisyys ja kokonaisvaltainen turvallisuus muodostavat Porvoon kampuksen hyvän ohjauksen ja oppimiskokemuksen perustan. Nämä neljä tekijää nousevat usein esille opiskelijapalautteissa. Välittäminen näkyy opiskelijan aidossa kohtaamisessa ja tuessa. Opiskelija tulee nähdyksi yksilönä, ja apua on saatavilla silloin kun sitä tarvitaan. Ketteryys tarkoittaa joustavaa ja oikea-aikaista ohjausta, joka mukautuu opiskelijoiden erilaisiin tilanteisiin ja oppimisen tarpeisiin. Yhteisöllisyys rakentaa tunnetta kuulumisesta. Opiskelijat ja henkilöstö toimivat yhdessä, tukevat toisiaan ja luovat myönteisen ilmapiirin. Kokonaisvaltainen turvallisuus luo perustan hyvinvoinnille ja oppimiselle.

Ohjaus, tuki ja selkeät tavoitteet vahvistavat opiskelukykyä, oppimiskokemusta ja hyvinvointia. Porvoo-kampuksen toimintakulttuurissa nämä seikat nähdään tärkeinä ja niiden eteen ollaan valmiita ottamaan se ylimääräinen askel. Porvoossa ymmärretään opiskelijat ja henkilöstö suurimmaksi voimavaraksi. Opiskelijoiden ja henkilöstön innostus ja hyvinvointi luovat vahvan perustan uudelle osaamiselle ja akateemisten tulosten syntymiselle. Kampuksen sopiva koko ja historian saatossa syvään juurtunut tapa toimia yhdessä yli tutkintorajojen mahdollistavat osaltaan joustavuuden ja uudet kokeilut.

Ketterä ajattelu ohjauksen arjessa

Porvoon kampuksella ketteryys tarkoittaa kykyä reagoida nopeasti ja joustavasti muuttuvan maailman ja opiskelijoiden moninaisiin tarpeisiin. Ketteryys antaa tilaa kokeilulle, oivalluksille ja uudenlaisille tavoille oppia yhdessä. Se on toimintatapa ja koko kampuksen läpi kulkeva asenne, joka vahvistaa sekä yhteisöä että yksilöiden kasvua.

Ohjaajan ja opettajan rooli on ennen kaikkea mahdollistaa oppimista. Ohjaaja seuraa opiskelijan etenemistä aktiivisesti ja tunnistaa, milloin on oikea hetki tarkentaa, hidastaa tai muuttaa suuntaa. Ketterä ohjaus on reagoimista opiskelijan tarpeisiin nopeasti ja joustavasti ilman raskaita rakenteita. Esimerkiksi opiskelijan jäädessä pois opetuksesta tai tehtävien kasaantuessa, ohjaaja lähtee yhteistyössä opettajan kanssa viemään asiaa eteenpäin. Opiskelijan kanssa sovitaan realistisesta etenemissuunnitelmasta ja tarvittavasta tuesta.

Aina kun olen kohdannut minkäänlaisia kurssien päällekkäisyyksiä tai muita vastoinkäymisiä opettajat ovat aina olleet valmiita auttamaan.

Ketteryys tarkoittaa myös sitä, että oppiminen nähdään ennen kaikkea prosessina. Ohjaaja kannustaa kokeilemaan ja oppimaan myös epäonnistumisten kautta. Keskiössä on oppimisen matka, ei pelkkä lopputulos. Tämä luo tilaa luovuudelle, oivalluksille ja opiskelijan omalle toimijuudelle.

Haaga-Helia Porvoon opettajat olivat innostuneita ja rohkeita kokeilemaan uusia tapoja toteuttaa kursseja.

Yksilölliset oppimispolut syntyvät avoimen vuoropuhelun kautta. Ohjaaja kuuntelee opiskelijan tavoitteita, vahvuuksia ja elämäntilannetta ja auttaa muokkaamaan osaamispolkua näihin sopivaksi. Ketteryys näkyy siinä, että oppimisessa on tilaa erilaisille tavoille ja tahdeille – Porvoon kampuksella jokainen voi oppia ja kasvaa omalla tavallaan.

Ekaa kertaa olen oma itseni. Koulutusuralla eka paikka, jossa olen saanut olla oma itseni.

Turvallinen toimintaympäristö kaiken perustana

Porvoon kampuksen oppimisen ilmapiirin vahvuus on kokonaisvaltaisen turvallisuuden kokemus, mikä tukee samanaikaisesti opiskelijoiden opintomenestystä, erinomaista oppimiskokemusta ja heidän hyvinvointiaan. Se mahdollistaa oppijan toimijuuden, vuorovaikutteisuuden sekä kokemuksellisen ja reflektiivisen oppimisen prosessien kehittymisen yhdessä fyysisen turvallisuuden kokemuksen kanssa.

Täällä Porvoo Campuksella voin höpötellä omiani mutta silti olla turvassa.

Edmondsonin (1999) mukaan psykologinen turvallisuus ei ole yksittäinen pedagoginen käytäntö vaan oppimisympäristöä läpäisevä ilmapiiri, joka rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja yhteisissä toimintamalleissa. Porvoon ohjaustyössä oppimisen ilmapiiri läpäisee koko oppimisyhteisön ja näyttäytyy opiskelijoille sekä yksilö- että ryhmätasolla koettuna turvallisuutena.

Porvoossa on helppo ja turvallinen navigoida.

Kokonaisvaltainen turvallisuus syntyykin siitä, että toiminta on hyvin johdettua ja yhteisöllisesti toteutettua, jolloin oppimisympäristön rakenteellinen turvallisuus, toimintamallit, osaaminen, vastuunjako ja poikkeustilanteiden hallinta yhdistyvät. Opiskelijoiden ja henkilöstön terveys, hyvinvointi ja turvallisuus turvataan sekä lakisääteisesti että kouluarjen käytännöissä (EduSafe 2018). Kokonaisvaltaisen turvallisuuden vahvistamiseksi teemme ohjauksessa paljon sen eteen, että opiskelijat saavat riittävää tietoa heidän hyvinvointiaan ja terveyttään edistävistä palveluista, poikkeustilanteiden käsittelystä ja hallinnasta. Annamme opiskelijoille mahdollisuuden vahvistaa omaehtoista turvallisuuden kokemustaan.

Ohjauskeskusteluissa kokonaisvaltaisen turvallisuuden välittäminen konkretisoituu tilanneherkkinä, vuorovaikutuskysymyksinä opiskelijoille, kuten:

• Miten voisimme yhdessä edetä tämän pohjalta?
• Miten voisimme tukea tässä tilanteessa oppimista ja ratkaisujen löytämistä?
• Tiedätkö varmasti mistä saat apua, jos sitä tarvitset?

Välittävä yhteisö

Jokainen opiskelija tuo opintoihinsa ja opiskeluyhteisöön oman historiansa ja omat erityispiirteensä. Hyvän oppimiskokemuksen mahdollistaminen heti alkumetreistä lähtien edellyttää yksilöiden osallisuutta, toimijuutta ja kiinnittymistä yhteisöön. Tässä tärkeitä tekijöitä ovat kuulumisen tunne, luottamus ja välittäminen sekä sitoutuminen ja vastavuoroisuus (Perunka & Erkkilä 2025, 46-51). Kun yksilö tuntee yhteisöllisyyttä, hän kykenee ja haluaa sitoutua opintoihinsa ja tehdä parhaansa ja jopa yli toivotun.

Opintojen alussa pelkäsin, miten sopeutuisin uuteen suureen koulumaailmaan… mutta kaikki ovat sydämellisiä sekä aina valmiita auttamaan, jos kohtaa minkäänlaisia ongelmia.

Kukkonen (2025) korostaa, että opintoihin kiinnittymisessä ja merkityksellisen oppimiskokemuksen aikaansaamisessa opiskelijan yksilöllisten kokemusten, käsitysten ja odotusten huomioimisen rinnalla on tärkeää panostaa opiskeluyhteisön toimintakulttuuriin ja koulutusorganisaation tarjoamiin mahdollisuuksiin. Asenne ja motivaatio ovat opiskelijan omissa käsissä, mutta ohjaaja pystyy vaikuttamaan niihin opiskelijan itsereflektiota tukemalla (Kukkonen 2025, 13-32).

Kun välittäminen on osa korkeakoulun toimintakulttuuria, se näyttäytyy opiskelijalle osana jokaista opiskelupäivää. Arkisia, tärkeitä välittämisen osoituksia ovat mikrokohtaamiset. Kaukinen (2025) kuvaa mikrokohtaamisia lyhyiksi arjen kohtaamisiksi, joiden kautta opiskelija tuntee kuuluvansa yhteisöön, olevansa hyväksytty ja turvassa. Mikrokohtaamiset ovat yksinkertaisimmillaan tervehdyksiä ja kuulumistenkyselyä.

Täällä on välittävä ilmapiiri. Saa apua, kun pyytää.

Lopuksi: Hyvinvoinnista intoa ja hyviä oppimiskokemuksia

Kuusi eri tiimissä työskentelevää Porvoon kampuksen opoa kyseenalaisti työskentelyn lukittujen ovien takana ja opiskelijan näkymättömissä ja päätti jalkautua opiskelijoiden keskuuteen keskelle kampusta. Opojen yhteistä ohjaustilaa voidaan pitää malliesimerkkinä ketteryydestä ja yhteisöllisyydestä.

Opinto-ohjaajien tila on aina avoinna kaikille opiskelijoille, ja opot ohjaavat yli ohjelmarajojen. Ohjaajien läsnäolo kampuksella tuo turvaa opiskelijoiden kampusarkeen. Ohjaushuoneen avoin ovi kutsuu piipahtamaan ja viestii välittämisestä. Matalan kynnyksen ohjaus tukee moninaisuutta, sillä se on tarvittaessa hyvin informaalia ja jalkautuu tarpeen mukaan ohjaushuoneesta käytäville.

Myös ohjaajat hyötyvät yhteisohjaajuudesta: viestintätarve vähenee ja kollegiaalista tukea on aina saatavilla. Yhteisohjaajuus lisää ohjaajien työhyvinvointia ja antaa virtaa työarkeen. Tästä toimintatavasta hyötyvät kuitenkin eritoten opiskelijat, jotka voivat kohdata ohjaajan juuri silloin, kun jokin asia on mielen päällä. (Oljemark 2025.)