Hyvä opetus ei yksin riitä – metataidot ja opintovalmennus oppimisen tukena

Uudet opiskelijat aloittavat korkeakouluopinnot entistä moninaisemmilla taustoilla ja opiskeluvalmiuksilla. Erinomaisen oppimiskokemuksen mahdollistaminen opiskelijalle on esimerkiksi sitä, että taustastaan huolimatta opiskelija kokee oppimisen merkityksellisenä ja nauttii opinnoistaan. Tämän mahdollistamisessa pedagogiset ja rakenteelliset ratkaisut ovat tärkeitä, mutta yhtä lailla on tärkeää tukea niitä opiskelijan valmiuksia, joilla hän tulkitsee ja hyödyntää oppimistilanteita. 

Työssäni opintovalmentajana näen, miten opiskelijan kokemus opinnoista rakentuu paitsi oppimisympäristön, myös hänen kehittyvien taitojensa pohjalta. Hahmotan nämä taidot opiskelun metataidoiksi, jotka luovat edellytykset opiskelutaitojen kehittymiselle.

Opiskelun metataidoilla tarkoitetaan oppimista ohjaavia valmiuksia, kuten metakognitioon, itsesäätelyyn ja vuorovaikutukseen liittyviä taitoja. Tutkimusten mukaan nämä taidot ovat yhteydessä parempaan opintomenestykseen ja ennustavat opintojen jatkuvuutta (Richardson ym. 2012; Broadbent 2015). 

Metataitoja voidaan kehittää pedagogisin ratkaisuin; opetukseen integroitu tuki on tutkitusti vaikuttavaa ja tavoittaa opiskelijat luontevasti osana opintojen arkea (ks. esim. Kokkonen & Lehmusto 2025). Samalla tutkimus osoittaa, että myös opetuksen ulkopuoliset tukimuodot ovat tehokas osa opiskelijan kokonaisvaltaista tukemista. (Simón-Grábalos ym. 2025).

Opintovalmennus on yksi tällainen tuen muoto. Sillä tarkoitetaan lyhytaikaista valmennuksellista tukea opiskelun haastekohtiin, jossa tuetaan opiskelijan metataitojen kehittymistä ja puretaan esteitä, jotka voivat ehkäistä oppimiseen kiinni pääsemistä.

Haaga-Heliassa työskentelee kaksi opintovalmentajaa ja toiminta on osa opiskeluhyvinvointipalveluita. Opintovalmennus tukee oppimista yhdessä laadukkaan pedagogiikan kanssa ja tavoittaa erityisesti ne opiskelijat, joilla metataitojen kehittyminen vaatii enemmän tukea kuin oppimistilanteet yksin voivat tarjota.

Opintovalmennus tavoittaa erityisesti ne opiskelijat, joilla metataitojen kehittyminen vaatii enemmän tukea kuin oppimistilanteet yksin voivat tarjota.

Miten metataitoja tuetaan opintovalmennuksessa?

Yksi tyypillinen syy hakeutua opintovalmentajan tapaamiseen ovat kasautuneet opiskelutehtävät ja tunne opinnoista ”tipahtamisesta”. Taustalla voi olla haastava elämäntilanne, mielenterveyden pulmat tai opiskelutaitojen puutteet – tai se, että kuormituksen vuoksi olemassa oleviin taitoihin ei pääse käsiksi. 

Opintovalmennukseen tullessaan opiskelijat kuvaavat tilannettaan usein sekamelskana; opintoihin sisältyy autonomiaa, joustavuutta ja järjestelmiä, mutta kaikkien vaihtoehtojen keskellä lamaantuu. Tämä ei ole opiskelijan vika. Ihmisaivot kuormittuvat suuresta informaatiomäärästä ja jatkuvista valinnoista. Samalla opiskelulta odotetaan vahvaa itseohjautuvuutta, vaikka motivaation syntymiseen vaaditaan usein myös yhteenkuuluvuuden kokemusta (Deci & Ryan 2000).

Merkityksenanto ja selonluonti 

Varsinkin edellä kuvatun kaltaisessa tilanteessa opintovalmennuksessa pysähdytään ensin selonluonnin äärelle: mikä omassa tilanteessa on oleellista, mitkä tekijät siihen vaikuttavat ja mihin on mielekästä tarttua ensin.

Selonluonnilla autetaan opiskelijaa pääsemään kiinni hänen omaan ongelmanratkaisukykyynsä, eikä tätä vaihetta kannata ohittaa. Suoraan ratkaisuihin hyppääminen, esimerkiksi valmiiden opiskelutekniikoiden jakaminen, ei lisää opiskelijan itseymmärrystä eikä johda välttämättä kovin pitkäaikaisiin ratkaisuihin.

Epäselvyyden kokemuksen rinnalla opiskelijalla on usein myös kokemus motivaation hiipumisesta. Koulutehtäviin ei jaksa tarttua tai koko opiskelualan valinta epäilyttää. Tällöin keskeistä on pysähtyä pohtimaan, miksi opiskelija tekee asioita, mitkä asiat elämässä tuntuvat merkityksellisiltä ja mitä kohti hän haluaa kulkea.

Arvotyöskentely, merkityksellisten tavoitteiden kirkastaminen ja aiempien onnistumisten muistaminen vahvistavat opiskelijan taitoa luoda merkitystä omalle toiminnalleen ja sitä myötä löytää mielekkäitä ratkaisuja omaan tilanteeseensa. Selonluonti ja merkityksenannon taidot toimivat pohjana opiskelijan ongelmanratkaisutaitojen kehittymiselle ja sitä myötä kyvylle toimia moninaisissa opiskeluympäristöissä.

Tunnesäätely, haastavien tunteiden sietäminen ja itsemyötätunto 

Kun luennolle meneminen pelottaa opiskelijaa tai toimeen tarttuminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, tarvitaan keinoja kohdata ja säädellä haastavia tunteita. Valmennuskeskustelussa haastavia tunteita pyritään normalisoimaan ja niiden kanssa toimimiseen etsitään käytännön keinoja.

Tärkeä osa työskentelyä on myös itsemyötätunnon mallintaminen opiskelijalle myötätuntoisella kohtaamisella; monelle opiskelijalle riittämättömyyden ja häpeän tunteet muodostavat esteitä opiskelulle. Usein jo se tieto, että muutkin opiskelijat kokevat samoja tunteita ja ne ovat normaaleja reaktioita haastaviin tilanteisiin, auttaa helpottamaan taakkaa.

Usein jo se tieto, että muutkin opiskelijat kokevat samoja tunteita, auttaa helpottamaan taakkaa.

Keskeinen ajatus on, että tunteista ei ole tarkoitus päästä eroon vaan löytää keinoja toimia niistä huolimatta. Taito sietää epämukaviakin tunteita ja niistä huolimatta edistää itselle tärkeitä asioita pieni askel kerrallaan, luo pohjaa resilienssille. Monesti kyse on vain siitä, että opiskelijan kanssa löydetään ne pienet askeleet, joita hankalien tunteiden sietokyvyn rajoissa pystytään ottamaan.

Oman toiminnan ohjaaminen 

Varsinkin monimuoto-opinnot vaativat opiskelijalta vahvaa itseohjautuvuutta, mikä on haastavaa monelle. Opiskelija saattaa tulla opintovalmennuksen vastaanottoon ihmetyksen kanssa siitä, että vaativassa työssään hänellä ei ole mitään ongelmia viedä projekteja maaliin, mutta virtuaalikurssin kanssa jo pienen kurssityön viimeistely tuottaa suuria haasteita. Opiskelijan haasteet oman opiskelun ohjaamisessa voivat olla hyvinkin kontekstisidonnaisia tai laajempia, useammalla elämän osa-alueella näkyviä.

Opintovalmennuksessa tuetaan oman toiminnan ohjaamista auttamalla opiskelun suunnittelussa. Opiskelijan kanssa pilkotaan tehtäviä pieniin osiin, aikataulutetaan ja mietitään käytännön keinoja toimeen tarttumisen helpottamiseksi.

Tässä auttaa myös tapaamisten jatkuvuus; säännölliset tapaamiset tukevat suunnitelmien käyttöönottoa ja muutoksen ylläpitoa. Tapaamisilla voidaan reflektoida, mikä toimii ja mikä ei ja huomata pieniäkin onnistumisia. Oman toiminnan arvioinnin lisäksi jatkuvuus luo pohjaa pystyvyyden tunteen vahvistumiselle.

Metataidot oppimiskokemuksen pohjana

Edellä kuvasin, miten yksilöllisessä valmennuksessa voidaan tukea metataitojen kehittymistä ja purkaa taitojen kehittymisen esteitä. Oikea-aikaista tukea tarvitaan, koska hyvätkään pedagogiset tai rakenteelliset ratkaisut eivät yksin tavoita kaikkia opiskelijoita. Erinomainenkin opintokokonaisuus voi tuntua epäselvältä opiskelijasta, joka tarvitsee tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Innostavakin opettaja voi olla epämotivoiva opiskelijalle, jolta puuttuu merkityksen tunne opinnoistaan. Hyvätkään systeemit eivät tavoita opiskelijaa, jolla ei juuri sillä hetkellä ole pääsyä omiin voimavaroihinsa.

Tarve taitojen tukemiselle ei ole katoamassa, päinvastoin. Vuoden 2025 kouluterveyskyselyn mukaan vaikeuksia oppimistaidoissa koki 46 prosenttia lukio-opiskelijoista ja 53 prosenttia ammatillisen koulutuksen opiskelijoista (THL 2025). Nämä opiskelijat aloittavat korkeakouluopinnot ensi vuonna.

Innostavakin opettaja voi olla epämotivoiva opiskelijalle, jolta puuttuu merkityksen tunne opinnoistaan.

Opiskelun metataidot kehittyvät parhaiten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa, lähikehityksen vyöhykkeellä. Taitojen kehittymistä ei voi jättää yksin opiskelijan vastuulle eikä voida olettaa, että ne ovat valmiina korkeakouluun tullessa. Siksi kiireettömiin ohjauspalveluihin ja -tilanteisiin panostaminen on viisasta, rinnakkain laadukkaan pedagogiikan kanssa.