Yhteistyösuhteen tutkiminen ja oppimiskokemus opettajankoulutuksissa

Haaga-Helia ammatillisissa opettajankoulutuksissa tapahtuvat kaikki koulutuksen ja oppimisen ilmiöt. Kohtaamme opettajien kouluttajina opiskelijoiden ja oppimisen valtavan moninaisuuden. Jokainen opiskelija on opettajaopintoihin tullessaan omassa vaiheessaan. Näin kohtaamme opintojen kuluessa myös oppimiskokemusten laajan kirjon, sen ainutkertaisuudet ja yhteneväisyydet. Voi siis sanoa, että opettajan kouluttajat tekevät työtä, johon kouluttavat. 

Selvää on, että monin osin konteksti on meillä erilainen kuin se konteksti, johon opiskelijamme menevät ja jossa he kohtaavat omat opiskelijansa. Vaikuttavuustutkimus sekä psykoterapian, ohjauksen että pedagogiikan aloilla kuitenkin kertoo, että on yksi tekijä, jolla saattaisi olla kaikissa toimintaympäristöissä tärkeä osa toiminnan vaikuttavuuden kannalta, muutosten – esimerkiksi oppimisen – synnyttämisessä. Tämä tekijä on yhteistyösuhde opettajien ja opiskelijoiden tai ohjaajien ja ohjattavien välillä. Yhteistyösuhteilla, muutoksen vaikuttimilla, lienee myös jotakin tekemistä opiskelijoiden oppimiskokemusten kanssa. (ks. esim. Wahlström 2014; Leighton et al. 2018; Noble et al. 2021)

Yhteistyösuhde ja sen tutkimisen kehittäminen opettajankoulutuksessa

Yhteistyösuhde tarkoittaa opiskelijoiden ja opettajien yhteistä sopimista, tietoisuutta, edes käsitystä siitä, mitä tavoittelemme ja miten toimien sinne päädymme. Koska opiskelijoilla ja opettajilla tulisi olla edes jonkinlainen yhteinen käsitys, parhaimmillaan jopa tietoinen sopimus tavoitteista ja toimintatavoista, oppimisen päämääristä ja keinoista, tämä edellyttää, että opiskelijoiden ja opettajien välille synnytetään suhde. Suhde on sidos, joka mahdollistaa yhteisen ja tarvittavan työn oppimisen hyväksi. Suhde tapahtuu aina joissakin rakenteissa ja prosesseissa. Se siis ei ole vain yksilöopettajan ja yksilöopiskelijan asia. (Saranpää 2025) 

Ammatillisen opettajankoulutuksen kouluttajat ovat tietoisesti kehittäneet yhteistyösuhteen ilmiön käsittelemistä. Tämä on tapahtunut yhdessä tutkien opettajankoulutuksen toimintaa ja myös siitä saamiamme, tyypillisesti erinomaisesta oppimiskokemuksesta kertovia palautteita. 

Vaikka – ja ehkä myös koska – palautteet ovat olleet pääosin erinomaisella tasolla, olemme keskittäneet pohdintaa yhteen yhteistyösuhteita ihmettelevään kysymykseen. Kysymys on: miksi yhä opettajaopintojen loppuessa joku jopa meiltä valmistuva henkilö antaa palautteessa hyvin heikkoja arvosanoja ja moittii toimintaamme? On luultavaa, että jokin yhteistyösuhteessa ei ole toiminut, emmekä ole riittävästi tavoittaneet opiskelijan lähikehityksen vyöhykettä, sitä vaihetta, jossa hän opettajaksi tulemisessaan on. Tavoitteet, toimintatavat, sidos – jokin yhteistyösuhteen kolmiossa ei ole ollut ihan kunnossa. Mikä tuottaa yhteistyösuhteissa toimimattomuutta, katkoksia, missäkin tilanteessa? 

Katkokset ovat normaali ja tavallinen ilmiö opetuksen yhteistyösuhteissa. Niitä ei tarvitse pelätä.

Samalla kysymme, miten yhteistyösuhteen katkoksia voisi käyttää opiskelijan hyödyksi, oppimista edistävinä ilmiöinä. Katkokset ovat normaali ja tavallinen ilmiö opetuksen yhteistyösuhteissa. Niitä ei tarvitse pelätä. Sen sijaan kannattaa tutkia ja kehittää yhteistyösuhteissa toimimista, opiskelijoidemme opettajuuden oppimisen hyväksi. Jos pedagogiikan vaikuttavuuden keskeinen tekijä on yhteistyösuhde, yhteistyösuhteissa toimimista, niiden tutkimista ja kehittämistä tulee valmistuvien opettajien osata. 

Vaikuttavuustutkija Bruce Wampold sanoo eräässä haastattelussaan: ”Todella vaikuttava [opettaja] kykenee muodostamaan suhteellisen hyvän yhteistyösuhteen [haastavien] [opiskelijoiden] kanssa. [Opettajan] vaikuttavuus on suurempaa haastavampien [opiskelijoiden] kanssa, mikä tietenkin on selvää.” (Wampold, 2017 mukaellen)

Huipputasolla opetus- ja ohjaustyötä tekevien opettajankoulutuksen ammattilaisten kanssa tällaisen asian tutkiminen on mahdollista. Yllytämme jatkossa opiskelijamme entistä syvemmin mukaan tähän tutkimiseen. Näin pyrimme luomaan opetuksen todellisuuksia, joissa jokainen asiakas, oppimisen erilaisissa toimintaympäristöissä, voi hyötyä opettajan tekemästä työstä. 

Käsitteelliset työkalut opettajantyön kehittämiseen

Opiskelijapalautteiden innoittamina olemme kehittäneet pari työkalua, joiden avulla me opettajankouluttajat, opettajaopiskelijamme ja myös jo kentällä toimivat opettajat voivat tutkia yhteistyösuhteita. Tunnistamme opettajantyössä yhteistyösuhteiden katkokset hyvin helposti. . Uusien työkalujen avulla koetamme tutkia myös sitä, millainen toiminta luo hyviä ja hyödyllisiä yhteistyösuhteita. Toisaalta koetamme löytää tapoja hyödyntää katkoksia oppijan hyväksi. 

Työkalut kokonaisuudessaan löytyvät Haaga-Helia ammatillisen opettajankoulutuksen kauden 2026–2027 oppaasta, sivuilta 42 ja 54 (ks. lähteet). Ne ovat hyvin yksinkertaiset. Niissä annetaan 4–5 kysymystä tavoitteiden, toimintatapojen ja suhteiden tutkimiseen. Olemme opetus- ja ohjaustyön vuorovaikutustilanteiden peruskysymysten äärellä. 

On selvää, että opetus- ja ohjaustyössä on paljon muutakin, rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat myös yhteistyösuhteisiin. Mutta juuri näillä työkaluilla kokeilemme tutkia vuorovaikutustilanteiden tapahtumista. Emme kuvittele, että työkalut olisivat mitenkään valmiita. Kuten ilmiö, jota olemme tutkimassa, myös työkalut ovat kehittyviä ja eläviä. Lukuvuodesta 2026 lähdemme kokeilemaan nyt olemassa olevilla luonnoksilla. 

Otan havainnointityökalusta (3.2/B) esimerkiksi yhden kysymyksen jokaisesta näkökulmasta: 

Tavoitteet: ”Miten oppimistavoitteita pohditaan ja avataan yhdessä opiskelijoiden kanssa?”.

Toimintatavat: ”Kuinka opiskelijoiden erilaisiin tarpeisiin, näkemyksiin ja osallistumisen tapoihin reagoidaan?”.

Sidos: ”Miten opettaja osoittaa arvostusta ja kiinnostusta opiskelijoiden ajatuksia kohtaan?”.  

Työkalujen avulla opettajaopiskelijat tekevät yhteistyösuhteiden tutkimista opetus- ja ohjaustilanteiden havainnoinneissa ja omassa opetusharjoittelussaan. Opettajan kouluttajat käyttävät samoja työkaluja ohjaamiensa opiskelijoiden opetus- ja ohjaustoiminnan tutkimiseen. Annamme työkalut myös oppilaitoksissa toimivien opettajien – siis niiden, joiden työtä havainnoidaan tai niiden, joiden mukana harjoittelua ollaan tekemässä – työn kehittämisen avuksi, jos he haluavat. 

Jokainen opettajaopiskelijamme, ja ylipäätään jokainen opettaja ja oppija, on omalla lähikehityksen vyöhykkeellään. Hyvä oppimiskokemus syntyy, kun tunnistamme yhdessä sitä, mikä nyt on ohjatusti mahdollista. Tämä voi tapahtua vain hyödyllisissä yhteistyösuhteissa. Hyödylliset yhteistyösuhteet vahvistavat positiivista osallisuuden kokemusta ja toimijuutta.

Yhteistyösuhteen tutkimisen työkalujen toivomme helpottavan pedagogisen työn ytimen avautumista opiskelijoillemme ja antavan välineitä oman osaamisen kehittävään arviointiin. Uskomme myös, että vahva tietoisuus yhteistyösuhteiden merkityksistä lisää myös positiivisten opiskelijakokemusten mahdollisuuksia entisestään. Vähitellen tämän kaiken todellistumista tutkimme ja teemme opettajankoulutuksistamme entistäkin tutkimusperustaisempia. 

---